Kiinan totalitaarinen uusi geotalousmalli

Kiina on komentotalous. Markkinat eivät ohjaa taloutta vaan puolue. Puolue tarvitsee kasvumallin, jonka avulla se ohjaa taloutta. Kun yksi kasvumalli on ajettu loppuun, tarvitaan uusi. Jos Kiina ei löydä uutta kasvumallia, sillä on ongelma.

Kiinan liityttyä maailman kauppaorganisaatioon WTO:hon sen talouden kehityksen on voinut jakaa kolmeen vaiheeseen. Ensimmäinen vaihe (2000-2008) perustui heikkoon valuuttaan, perusteollisuuteen ja vientiin. Toinen vaihe (2009-2020) perustui kotimaisiin asunto- ja infrainvestointeihin. Kolmas nykyinen vaihe (2021- ) perustuu vakaaseen valuuttaan, korkean lisäarvon teollisuuteen ja vientiin.

Kolmas vaihe poikkeaa ensimmäisestä, koska Kiina haluaa pitää valuuttansa vakaana. Heikko valuutta vauhdittaisi vientiä, mutta vakaa valuutta kasvattaa valuutan uskottavuutta kansainvälisillä markkinoilla. Niin kauan kuin Kiina on riippuvainen dollarista, se on haavoittuvainen geopoliittisessa konfliktissa. Kiina suosii vakaata valuuttaa, koska näkee riskejä geopolitii–kassa.  

Kiinan ongelma on korkea säästämisaste, mikä on sama asia kuin liian suuri yritys- ja liian pieni kotitaloussektori. Kiinan ollessa deflaatiossa talouden kannalta olisi järkevää elvyttää kotitalouksia. Kiina jatkaa kuitenkin panostuksia teollisuuteen. Vientiteollisuuteen liittyy protektionismin riskejä, mutta ne ollaan valmiita ottamaan. Talouspolitiikan painotus kertoo geopolitiikan olevan talouskasvua tärkeämpää. Tällainen painotus ei voi olla pitkäaikainen.

1.     Teollisuus ja logistiikka geopolitiikassa

Kiinalla on teollinen ylivoima

Kiinalle ei riitä suuri teollisuuskapasiteetti, vaan sen pitää olla ylivoimainen. Kiinan teollisuuden osuus maailman teollisuudesta on noussut 5 prosentista 30 prosenttiin vuoden 2000 jälkeen. Kotimaisen kulutuksen osuus on vastaavasti vain 10 prosenttia. Kiinan valtio tukee teollisuutta kotitalouksien kustannuksella, mutta se ei muuta sitä, että Kiinan teolli–suuden loikka on aivan käsittämätön saavutus.

Koska Kiina on keskusjohtoinen talous, sen toimintaan kuuluu tukea teollisuutta, jolloin sen yritykset ovat ylivoimaisia kilpailussa. Kiinan teollisuuden kilpailukyky on johtanut siihen, että vastaavasti Yhdysvaltain teollisuuden osuus on laskenut 25 prosentista 15 prosenttiin. Kun Yhdysvallat haluaa palauttaa teollisuuden vahvuuden, se halunnee teollisia työpaikkoja mutta myös geopoliittista materiaalikapasiteettia. Yhdysvalloissa on täystyöllisyys. Suuri teollisten työpaikkojen määrä kiihdyttäisi inflaatiota jo muutenkin inflatorisessa ympäristössä.    

Toisessa maailman sodassa ratkaiseva käänne oli Yhdysvaltain liittyminen sotaan. Yhdysvallat toi liittoutuneille materiaaliylivoiman, joka perustui sen suureen teollisuuteen. Materiaaliylivoimalla on edelleen merkitystä. Esimerkiksi vihreän teknologian sektorilla kiinalaiset raken–tavat tehtaan puolessa ajassa ja puoleen hintaan. Kiinalaisten tehokkuus ei liity vain vihreään sektoriin vaan koskee yleisesti teollisuutta. 

Kiina hallitsee arvoketjuja

Kiina on ollut jo parikymmentä vuotta maailman työpaja. Kun tuotanto on pilkkoutunut arvoketjuiksi, Kiinasta on tullut globaalin teollisuuden arvoketjujen hallitsija. Kiina haluaa olla ”Make everything country”, joka hallitsee arvoketjut alusta loppuun. Pandemia osoitti, miten haavoittuvaista tuotanto on häiriöille arvoketjuissa. Kiinasta riippuvaisia arvoketjuja ollaan organisoimassa uudelleen, mutta siihen menee aikaa. Kiinalla on ylivoimaien syväsatamien verkosto.

Viimeisen vuosikymmenen aikana Kiina on rakentanut monopolistisen aseman metalleissa, joissa sen globaali markkinaosuus on noin 70 prosentissa. Kiinan hallitsee lähes kaikkien tärkeiden metallien arvoketjuista jotain vaihetta. Kiina on käyttänyt säästeliäästi metalleja kauppasodassa. Sillä on paljon arsenaalia varastossa. Kun se asetti germaniumille ja galliumille rajoituksia, ne olivat Kiinan mukaan pieni puolustuksellinen vastatoimi. Kiinan markkinaosuus harvinaisissa maametalleissa on noin 90 prosenttia.

Kiina hallitsee logistiikkaa

Noin 90 prosenttia sotamateriaalista kuljetetaan meriteitse. Kiinan päätti vuonna 2005 tulla maailman merimahdiksi. Tänä päivänä Kiina hallitsee meriä suvereenisti. Kiina omistaa ja operoi satamia. Kiina on markkinajohtaja satamanostureissa. Kiina jakelee ilmaiseksi satamien Logink-logistiikkajärjestelmää. Kiina rakensi vuonna 2023 1000 valtamerikelpoista alusta, kun Yhdysvallat rakensi 10.

Yhdysvaltain laivastoministeri on todennut, että se, joka hallitsee kauppalaivastoa, hallitsee meriä. Yhdysvaltain on vaikea korjata tilannetta, koska siltä puuttuu kokonaisia osia laivanrakennuksen arvoketjusta.

Valtion omistama Nuctech myy halvalla valvontajärjestelmiä liikenteen solmupisteisiin ja rajanylityspaikkoihin. Nuctechin järjestelmä on muun muassa Puolan rajalla paikassa, jonka kautta lännen tukea viedään Ukrainaan. Kiinalla on geopoliittinen motiivi myydä valvontajärjestelmäänsä, vaikka se ei olisi taloudellisesti järkevää. BYD ei valmista vain sähköautoja vaan myy liikenteen infrastruktuuria ja kokonaisia liikennejärjestelmiä. Kiina on harjoitellut jo vuosikausia kotimaassaan suuren mittakaavan fyysisen - ja digitaalisen maailman valvontaa. 

Kiina hakee kumppaneita

Taloudellinen yhteistyö on paras tapa solmia kansainvälisiä suhteita. Kiinalle kansainvälinen kauppa on välttämätön ylikapasiteetin vientiin ja taloudellisten suhteiden luomiseen. Belt & Road on Xin mukaan vuosisadan projekti. Projektia on verrattu Yhdysvaltain toisen maailman sodan jälkeiseen Euroopan Marshall-apuun.

Kiinan osuus globaalista viennistä ei ole juurikaan pienentynyt Lännen sanktioista huolimatta, koska vienti globaaliin etelään on kompensoinut Lännen kaupan supistumista. Globaalin etelän kasvu on jatkossa nopeampaa kuin kehittyneiden maiden, joten Kiinan vientinäkymät paranevat nykyisen vaikean vaiheen jälkeen.     

Kiinan heikkous on ollut liittolaisten puute. Ydinliittolaisissa Venäjässä, Iranissa ja Pohjois-Koreassa ei ole kehumista. Kiina on kuitenkin aktiivisesti panostanut globaaliin etelään, joiden etujen puolustajaksi Xi haluaa leimautua. Xi pitää henkilökohtaista yhteyttä pienien maiden johtajiin, joista on hyötyä kansainvälissä foorumeissa kuten YK:n äänestyksissä.

Yhdysvaltain America First on nimensä mukaisesti eristäytyvä politiikka, vaikka ystävien hakeminen (friend shoring) on osa tämän päivän geopolitiikkaa. Yhdysvaltain politiikka ei ole ongelma vain uusien kumppanuuksien hakemisessa vaan myös olemassa olevien liittolaisten kanssa. Maailmalla kasvaa antiamerikkalainen mielipide. Yhdysvallat vetäytyy kaikista sopi–muksista, joista ei ole sille suoraa hyötyä. Yhdysvalloissa ei ymmärretä, että kansainvälisistä sopimuksista tulevat hyödyt ovat pääosin epäsuoria ja pitkäaikaisia.

Yhdysvallat on vetäytynyt Pariisin ilmastosopimuksesta, WHO:sta, YK:n ihmisoikeusneuvostosta ja pienentää USAID-avustustoimintansa olemattomaksi. Kun ulkoministeri Marco Rubio jättäytyi pois Etelä-Afrikan kokouksesta, Yhdysvaltain sitoutumista G20 ryhmään on alettu epäilemään.

Kiinan Very Big Data

Kiina teki datasta tuotannon viidennen perustekijän (market production factor) maan, työ–voiman, pääoman ja teknologian rinnalle. Kiina julkaisi tammikuussa 2024 kolmivuotissuunnitelman ”Data Element X”. Ennen Open AI -innostusta Kiinan ajateltiin johtavan tekoälykilpailua suuren käytettävissä olevan henkilödatan ansiosta. Uudella suunnitelma laajennetaan datan käyttö taloudessa.

Kiinan datastrategia tarkoittaa sitä, että dataan liittyvät projektit kuten meriliikenne, satamien nosturien operointi, teleliikenne, sähköautot, some jne on syytä ottaa varauksella vastaan. 

Kiina kerää kotimaassa dataa kansalaisten käyttäytymisestä ja käyttää dataa kansalaisten riskin arvioinnissa (social scoring). Kiina jakelee satamiin ilmaiseksi logistiikkaohjelmistoaan ja myy polkuhintaan valvontajärjestelmiään maailmalle liikenteen solmukohtiin. Kiinalla on hallussaan reaalitalouden yhdistelmä: suuri teollisuuskapasiteetti, globaalit arvoketjut, älykäs valmistus (smart manufacturing) ja logistiikan datajärjestelmät.  

Kiinan AI-yrityksen SenseTimesin toimitusjohtaja sanoi Kiinan kouluttavan tekoälyä reaali–talouden datalla. Yritys on Yhdysvalloissa mustalla listalla, mikä kertoo sen merkityksestä. Projekti on valtava, missä ei ole sinällään mitään uutta.       

SenseTimesin toimitusjohtajan mukaan laskennasta tulee perushyödyke kuten sähköstä. DeepSeek otti yhden askeleen tähän suuntaa.  Data on sen sijaan kestävä kilpailuetu. Mikään muu maa ei pysty rakentamaan samanlaista globaalia reaalitalouden datapakettia kuin Kiina.

2.      Yhteiskunnan koheesio geopolitiikassa

Yhdysvaltain ja Kiinan välillä on samanlainen hegemoniakonflikti, kuin aikanaan oli Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välillä. Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välinen kylmä sota ratkesi Neuvostoliiton hajoamiseen sisältäpäin. Neuvostoliiton yhteiskunta ja talous romahtivat. Yhdysvaltain ja Kiinan välinen taistelu ratkeaa myös lopulta siihen, kumman maan yhteis–kunnan koheesio on kestävämpi riippumatta siitä, tuleeko sota olemaan kylmä vai kuuma. Yhteiskunnan koheesio on geopoliittinen loppupeli.   

Kiinan toimintaa ohjaa totalitaarinen geopolitiikka, johon kuuluvat sotilaallinen ja taloudellinen voima sekä yhteiskunnan koheesio. Läntiset demokratiat eivät pysty tähän. Xi on valmistellut useaan otteeseen Kiinan kansaa vaikeisiin aikoihin. Samaan aikaan Kiina pyrkii heikentämään vastustajien yhteiskuntia. Tämän tyyppisiä keinoja ovat infrayhteyksien häirintä, fentanyylin subventoitu vienti ja TikTokin algoritmit. TikTokin algoritmien arvioidaan vaikuttaneen taiwanilaisten nuorten mielipiteisiin. Nuorten halu puolustaa omaa maataan on heikentynyt ja Kiinaan suhtaudutaan aikaisempaa suopeammin.    

Kiinan ja Venäjän ajatellaan tekevän tihutöitä länsimaissa. Tihutyöt ovat osa laajempaa suun–nitelmaa, jolla pyritään johdonmukaisesti heikentämään lännen yhteiskuntien koheesiota ja liittoumia.   

Tekoälyn nousu   

Tekoäly on uusi vaikutusvaltainen tekijä yhteiskunnassa. Mitä tehokkaampi siitä tehdään, sitä enemmän siinä on riskejä. Somesta on tullut tämän päivän tärkein vaikuttamisen kanava, mutta tekoäly lyö sen vaikuttamisessa laudalta. Aidot demokratiat joutuvat koville.  

Jos kehitys on ottanut kahdessa vuodessa jättiloikan, niin on vaikea kuvitella, miltä loikka näyttää kymmenen vuoden kuluttua. Yhdysvalloissa tekoälyn sääntely jää minimaaliseksi, koska America First perustuu minimaaliseen sääntelyyn. Kilpailu pakottaa muut seuraamaan perässä.  

Tekoäly korvaa ihmisen älyä. Kun ihmisen ajattelua korvataan tekoälyllä työelämässä, tuottavuus kasvaa yrityksessä. Paul Krugman sanoi, että tuottavuus ei ole kaikki, mutta pitkällä aikavälillä se on lähes kaikki. Tänä päivänä vannotaan kasvun ja tuottavuuden nimeen ajattelematta, mitä se tarkoittaa. 

Edellinen kuva ei ole lopullinen totuus, mutta se on hätkähdyttävä kuva, joka pistää miettimään. Tuottavuuden hedelmät eivät ole jakautuneet tasan. Palkkakehitykseen liittyvä eriarvoisuus (Gini-komponentti) kasvaa samassa tahdissa tuottavuuden kanssa.

Tekoäly perusolemuksen takia on käytännössä varmaa, että tuottavuuden hedelmät eivät jakaudu jatkossakaan tasan. Yritysten tuottavuuden kasvu tulee olemaan poikkeuksellisen nopeaa, jolloin eriarvoisuuden kasvu voi olla myös poikkeuksellisen nopeaa. Tällä hetkellä eriarvoisuus on jo historiallisessa huipussaan. Jos eriarvoisuuden kasvu on hyvin nopeaa, tuottavuuden kasvu tapahtuu pääosin voittavissa yrityksessä, mutta se ei tapahdu kansantalouden tasolla. 

Tekoälyn nopea kehitys on riski yhteiskunnan koheesiolle. Tekoälyn haitalliset vaikutukset näkyvät voimakkaammin demokraattisissa markkinatalouksissa kuin keskusjohtoisessa taloudessa. Kun Yhdysvalloissa valtaa keskitetään superteknoille, Kiina toimii päinvastoin.  

Äärioikeiston nousu

Äärioikeistolaisuus on autoritäärinen malli. Autoritäärisessä mallissa pyritään ohjaamaan kansalaisia heikentämällä mediaa ja instituutioita. Somen ja tekoälyn yhdistelmä on puolestaan oiva keino muokata mielipiteitä. Autokraattien tärkein tavoite on pysyä vallassa.

Äärioikeistolaisuuteen kuluu olennaisesti oma etu. Oman edun ajaminen tapahtuu valtioiden sisällä ja valtioiden välillä. Se heikentää yhteiskuntia ja liittolaisuuksia. Äärioikeistolaisuus tuo mukanaan jakautumisen meihin ja muihin. Se sopii hyvin Kiinalle ja Venäjälle.

Äärioikeiston nousu näkyy Yhdysvalloissa ja Euroopassa kasvavana hajaannuksena. ”Hajota ja hallitse” näyttää toteutuvan ihan itsestään lännessä ilman, että Kiinan ja Venäjän tarvitsee tehdä paljokaan. Jakolinja Kiina-Venäjän ja Lännen välillä sekoittuu yhä enemmän jakolinjaksi äärioikeistolaisen autokratian ja liberaalin demokratian välillä.

Xi on usein todennut Lännen olevan laskussa ja Idän nousussa. Lännessä koheesion täytyy syntyä omasta tahdosta sisältä päin. Tämän pitäisi olla vahvuus, mutta nykyinen kehitys osoittaa sen olevan heikkous. Kiinassa koheesio tulee annettuna. Valvonta pitää siitä huolen. Kiinan yhteiskuntasopimus on perustunut valvontaan, mutta sen vastapainoksi on luvattu elintason nousua. Kasvunäkymät ovat heikentyneet, mutta valvonta on vastoin sopimusta kiristynyt. Kiinan pakotettu koheesio näyttää kuitenkin lujemmalta kuin Lännen vapaaseen tahtoon perustuva koheesio, vaikka vaa’an pitäisi olla lähtökohtaisesti toisinpäin kallellaan. Kiinalle riittää, että sen koheesio kestää pidempään.